It’s been like summer here in Finland this week. Especially here in the southern part of the country it’s been warm for a bit over a week now. The temperatures have been between 20 and 25 degrees Celsius during the day. The sun’s been shining, grass is already green, the trees are growing leaves – everything is growing, everything is green… and there’s more flowers and butterflies. The scent of summer is in the air and we can already eat some herbs from the garden as well.
But I started off this week by going backwards in time, so to speak. – I travelled to Kuusamo in Koillismaa region in northern Finland, just below Lapland. This time it took 10 hours and 30 minutes to travel there by car through the western and middle parts of Finland, and during all that time I saw how the spring advanced… backwards and in the wrong direction. But that was just nice for a bit adventurous soul. 
We (me and my dad) arrived in Kuusamo late in the evening on Sunday a week ago, spent Monday and Tuesday there, and travelled back home again on Wednesday. After that it’s already been warmer there in Kuusamo, too, around 20 degrees Celsius, but here, in this blog post now, is one of the last opportunities to talk about cross-country skiing in Kuusamo this spring…
And in Kuusamo the roads and many other places already were free of snow and ice, spring was already there in that way – the snow had already almost mostly melted, almost… Well, there still were heaps of snow here and there, still melting and in the forests there still was snow, here and there. And the lakes were not free of ice.
So, into the woods I went. My very own cross-country skiing equipment waited for me at the cabin.
In the woods, by the lake.
I saw two swans flying and honking over the lake for a couple of times. I also saw an otter, an Eurasian otter that is, swimming in the ice-free water by the woods. I’ve seen that type of an animal swimming there before, too, a few years ago. 
And owls… I think I heard an owl calling! When I first heard the voice I immediately thought something along the lines of “this really might be an owl, there’s possibly something so specific in the voice… is it…?” I heard the voice every evening there, over and over again. Well, here, at home where my computer waited for me, I did some research and it truly might have been the voice of a northern hawk owl. I didn’t see the bird in the woods, but I might also have seen an owl flying when I was travelling in the car from the cabin towards the town centre. I saw the bird pretty well, and there was just something so specific… Or perhaps I’ve finally gone nuts. Well, nice experiences they were, even though I can’t be 100% sure… But learning new things all the time!
The tracks of a reindeer on the left, my tracks on the right. We went for a walk in the woods together… Well, no, not together, I didn’t see reindeer by the cabin. But we saw many reindeer by the road when we were travelling to Kuusamo. I called them ‘Santa’s reindeer’, because they had winter coat. And before the reindeer I saw a moose standing in a forest.
And when we were travelling back home, about 11 hours through the middle and western parts of Finland, the spring advanced again in the right way, so to speak. And here at home it was like summer already! – At first all the green that had emerged while I was away really felt strange. Stranger than falling into the snow in the north. Nice and delightful, simple adventures everywhere.
-Leena
Heippa taasen. Nyt vasta ekaa kertaa älypuhelimella kirjoitan blogiisi. Hyvin käy näinkin. Pikku Johannes ei nykyään oikein anna istua tietokoneen ääressä. Älypuhelimen käytön hän paremmin hyväksyy, varsinkin jos hänelle näyttää välillä kuvia. Blogillasi on siis uusi katselija
Jännää oli lukeä Kuusamon matkastasi. Merkillisiä otuksia nuo pöllöt. Hassua, että Kuusamossa pystyi vielä hiihtämäänkin!
Tosi nopeasti on nyt kevät edistynyt. Tänään huomasin että tuomikin jo kukkii! Kesäkin on tosiaan alkanut.
Alkukesä on niin hienoa, kun ei ole vielä kovin kuuma ja puut ja pensaatkin kukkivat. Ja tietysti ihania ovat maassakin olevat kukat. Kaikki on vielä niin tuoretta. Olen muuten pari kertaa tehnyt vuohenputkipiirakkaa marttojen sivuilta löytyneen reseptin avulla. Hyvää oli! Keräsin myös paljon vuohenputkenlehtiä pakastimeen. Lehdet muuttuvat jo pian puiseviksi. Varsinkin varjopaikoista voi vielä löytää riittävän nuoria lehtiä. Meillä on täällä pihalla paljon vuohenputkia. Varmaan Eurastakin löytyy niitä, kun vuohenputki on vanha kulttuurikasvi. Sitä on syöty Suomessa jo Viikinkien aikana..
Leppoisia alkukesän päiviä sinnepäin, terveisin A
Heipä hei! Ja kiitosta vaa kommentista!
Pitänee siis saada päiviteltyä jotakin sisältöä tännekin kuitenkin…
Mulla taas fyysilliset työt muualla ovat alkaneet vähentää täällä tietokoneella istumista entisestäänkin. Mukavaa että tänne blogiin on tullut uusi katselija, oikein ulkoilmaihminen vieläpä!
Tuo… kevät ja tämä alkanut kesä on kyllä alkanut sellaisella vauhdilla, että uskomatonta… ja menin tosiaan hetkellisesti vielä enemmän sekasin tosta hiihtolomasta.
Vuohenputkipiirakka kuulostaa herkulliselta, täytyy tunnustaa, etten ole vuohenputkia koskaan kerännyt syötäväksi, Meillä itse asiassa tässä huushollissa on sellainen ongelma, ettemme oikein tunnista ja erota putkikasveja toisistaan, ei ole tullut opeteltua. :O
Mutta mukavia kesäpäiviä vaan sinnekin, niin tänne Satakuntaan kuin sinne Keski-Suomeenkin, missä kulloin lienetkin!
Heippa taas, parempi onkin olla varovainen syötävien kasvien kanssa. Meillä on täällä pihalla kasvanut aina vuohenputkia joten olen tottunut niihin jo lapsuudessa. Lisäksi olen opiskellut alaa, joten tunnistaminen käy varmemmin. Esimerkiksi maitohorsma ja voikukka ovat helpommin tunnistettavia villivihanneksia. Myös esim. kuusenkerkkiä kerätessä ei voi kovin helposti erehtyä
Tosi hienoa että olet siellä työn touhussa kodin ulkopuolellakin. Totuttelua varmasti vaatii näin alkuun.
Toivottavasti ehdit siellä leppoisiakin kesäpäiviä viettää,
Terveisin A
Ehheheh, no onneksi tekstarilla on tavoittanut paremmin… Anteeksi kun vähän kestää tämä kommenttivastaus… huihai, olipa kesää kerrakseen siinä, mutta kuten jo tänne blogiinkin tuli laitettua, niin… vielä on kesää jäljellä.
Mukavaa kun olet päässyt oppimaan vuohenputkista ihan lapsuudesta asti, alan opiskelu yliopistossa asti on varmasti ollut myös mielenkiintoista. Aina ihmettelen, miten voikin olla putkikasvit niin hankalia, enkö vaan sitten ole paneutunut asiaan tarpeeksi kunnolla… Kuusenkerkistä ja koivunlehdistä ei tosiaan voi kovin helposti erehtyä.
Kesänjatkoja nyt täs vaihees vaa!